jorgearte

Tag: matkat

  • Turku my tribute FI

    Turku – kunnianosoitukseni

    Turku, kunnianosoitukseni, on minun tapani kiittää tätä ihanaa kaupunkia – minun kaupunkiani, jossa olen asunut vuodesta 2007 lähtien. Tämän näyttelyn idea syntyi viime talvena, vaikean kauden jälkeen. Katselin ottamiani valokuvia ja halusin toisten näkevän, miten minä itse näen tämän kaupungin.

    Tunnustan, etten alun perin arvostanut Turkua muuttaessani tänne. Mutta pikkuhiljaa tämä kaupunki on saanut erityisen paikan sydämessäni. Pidän siitä, miten se yhdistää historian ja arjen, hiljaisuuden ja liikkeen, harmaan ja värin.
    Yritin vangita Turun tunnelmaa erityisinä vuodenaikoina – arjen yksityiskohdista, hiljaisista hetkistä ja valon muutoksista käsin.

    Olen Jorge Vega, kotoisin Uruguaysta. Olen asunut Turussa vaimoni ja kolmen lapsemme kanssa jo vuosien ajan. Tämä kaupunki on meille koti – ja kun palaan tänne, tiedän tulleeni perille.

    Tervetuloa mukaan tälle matkalle.

    Toivon, että jokin näistä kuvista pysäyttää sinut,
    ja muistuttaa sinua siitä, että kauneus löytyy usein hiljaisuudesta.

    TRIO

    Kolme yhteen liitettyä rakennusta. Aikoinaan ne kaikki olivat täynnä kirjoja, ja niistä huokui suomalaisen kulttuurin rikkaus: musiikki, kirjallisuus, taide. Nykyäänkin, arkisessa ympäristössään, ne seisovat yhdessä ja näyttävät todella kauniilta.

    Viimeinen syyshehku

    Syksyn pimeinä iltoina Aurajoen rannalla kuvittelen, mitä tapahtuisi, jos kaikki valot sammuisivat muutamaksi sekunniksi. Ympärillä olisi täydellinen pimeys, eikä näkisi mitään. Sitten tajuaisin, että silmieni edessä on ollut koko ajan tuhansia valoja.

    VOITTAJAA KATSOEN

    Pieni varpunen ikonisen voittajan kädessä. Lintu on varmasti yhtä vaikuttunut hänestä kuin hän kaupungin historiasta. Päivittäisen rutiinin keskellä nopea värien välähdys kiitää hänen loistavan menneisyytensä muistojen ohi.

    AIKA

    Käsityöläismuseossa on jotakin lumoavaa. Aina kun kuljen sen historiallisilla kujilla, tunnen, että paikan takana on jotakin sanatonta. Se on kuin ajan hiljainen kaiku, joka laskeutuu alas. Näin minä sen näen. Tässä teoksessa nostin kangasta ja sijoitin kuvan sen alle, ikään kuin rakentaisin 3D-muotoa, joka kertoo tästä yhteydestä. Taustalla roikkuvat kellonosat vihjaavat ajasta, joka yhdistää nämä kulttuurin temppelit.

    ALKU

    Vuodessa on yksi harmaa päivä, usein sateinen ja arjen keskelle hukkuva. Minulla on ollut ilo nähdä se useammankin kerran. Juuri sinä päivänä, kaupungin sydämessä, kevät herää eloon. Turku pukeutuu jälleen väreihin, ja se on odotetun kevään alun merkki.

    Aurajoen rannalla, aivan Apteekkimuseon edessä, kaupunki istuttaa kukista muodostetut sanat: “Turku” ja “Åbo”. Tämä pieni, värikäs hetki symboloi kevään ensimmäistä hengenvetoa — ja muistuttaa, että uusi alku on aina mahdollinen.

    KENEN LOUNAS?

    Kallioon veistetty jättiläinen hallitsee itsekeskeisesti maalausta laidasta laitaan, mutta ei voi kilpailla pienen arkipäivän tarinan kanssa. Kun turistit pysähtyvät ottamaan kuvia patsaan edessä, turkulaiset nauttivat lounasta läheisissä ravintoloissa. Juuri heidän tarinansa tekee kaupungista sellaisen kuin se on, päivästä päivään.

    TALVEN LASIMAALAUKSET

    Näin minä näen värit Aurajoen talvisessa helmiharmaassa — hiljaisuus, joka kantaa kuitenkin tuhansia sävyjä mukanaan. Öljyvärityöni yrittää vangita tämän hetken rauhan ja toivon. Maalaus on saanut muotonsa kirkon lasimaalauksista, ja koko teos kylpee valossa, joka on melkein valkoista — mutta lämmin, aavistuksen verran ruusunpunainen.

    MAJESTEETTIMME

    Turun linna kevään kynnyksellä. Raikkaalla vihreällä nurmella kukkivat tulppaanit, kun lämmin auringonvalo osuu linnan ylimpään torniin. Ympäröivien puiden pitkät varjot lepäävät yhä linnan edessä maassa. Hetken ajan tuntui kuin puutarhan varjot kunnioittaisivat linnan sisällä elävää historiaa, kun ovet sulkeutuvat hiljaista yötä varten.

    VIELÄ …

    Vertauskuvallinen näky. Vanha nainen imee itseensä torikauppojen historian. Hän pysähtyy päivittäisellä kävelyllään ja palaa takaisin penkille istumaan. Hän kääntää selkänsä tulevaisuudelle ja muistelee hetken — sillä takana on vielä paljon elämää. Punainen hattu ikään kuin kuiskaa: “Sinäkin olet täällä.” Koira on hieman levoton jatkamaan matkaa, mutta kunnioittaa tätä muistojen täyttämää lyhyttä hetkeä. Se tietää hyvin, että joka päivä torilla naisella on sama vastaus: “Vielä… vain hetki.”

    Kiitos, että kuljit hetken kanssani Turun kaduilla ja väreissä.
    Toivon, että jokin näistä kuvista pysäytti sinut – ehkä sai sinutkin näkemään tämän kaupungin uudella tavalla.
    Turku on minulle koti.
    Ja tämä näyttely on pieni ikkuna siihen, miten minä sen koen.

    Lämpimästi tervetuloa mukaan näyttelyyn – nähdään pian!

    – Jorge Vega

  • Turku my tribute ES

    Turku, mi tributo

    Este es mi modo de decir gracias.
    A esta ciudad que, sin pedírmelo, me dio raíces.
    No la amé de entrada, lo confieso.
    Pero un día, sin aviso, supe que ya era mía.
    Y hoy, al mirar mis fotos, entiendo por qué:
    Quería que otros vieran lo que mis ojos ven.

    Turku es más que un lugar donde vivo.
    Es donde me vuelvo a encontrar.
    Donde vuelvo… y es volver a casa.
    Esta muestra es mi forma de decirlo con luz y silencio.
    Ojalá lo sientas también.

    TRIO

    Unidos por la arquitectura y el tiempo,
    estos tres edificios fueron alguna vez templos de cultura.
    Rebosaban libros, música, voces.
    Hoy ya no —pero siguen de pie, hermosos,
    como tres hermanos mayores
    que todavía guardan historias entre las grietas.

    Mil luces

    Hay noches de otoño junto al Aura
    donde me imagino que todas las luces se apagan.
    Por un instante, nada.
    Negro total.

    Y entonces…
    me doy cuenta de que nunca dejaron de estar ahí.
    Miles de luces, silenciosas, rodeándome.
    Como si esperaran que, al fin, abriera los ojos.

    MIRANDO AL CAMPEÓN

    Una pequeña historia en la mano de una gran estatua.
    Un gorrión posa, sin saberlo, sobre un símbolo de gloria.
    Y quizá, solo quizá,
    el ave queda tan maravillada por él
    como él lo estuvo alguna vez por esta ciudad.

    TIEMPO

    Susurros del museo

    Hay algo encantado en este rincón.
    Cada vez que camino por el Museo de Artesanos,
    siento una presencia callada.
    No es un fantasma…
    es el eco del tiempo bajando por las callecitas,
    como si el pasado no se hubiera ido del todo.

    EL GÉNESIS

    El gris que florece

    Hay un día gris en el año.
    No tiene nombre, ni fiesta, ni brillo.
    Llueve. Pasa desapercibido.

    Y sin embargo…
    ese día, en el corazón de Turku,
    la primavera da su primer suspiro.
    Y todo empieza de nuevo,
    como si el color se atreviera a volver.

    BUEN PROVECHO?

    Una escultura gigante se roba todas las miradas.
    Pero la historia real está unos pasos más atrás:
    la de quienes almuerzan sin apuro,
    en restaurantes comunes,
    donde la vida de la ciudad sigue latiendo.
    Ellos son Turku.
    Todos los días.

    VITRALES DE INVIERNO

    Así veo el color en invierno:
    en los grises perlados del Aura,
    en el silencio que contiene mil matices.
    Este cuadro es mi intento de atrapar esa calma,
    ese hilo de esperanza
    que aún en el frío se deja ver.

    SU SEÑORÍA

    El Castillo de Turku, en los umbrales de la primavera.
    Tulipanes, pasto fresco, luz en la torre más alta.
    Las sombras de los árboles se extienden como si saludaran.
    Y por un momento,
    todo parece inclinarse en silencio
    ante la historia viva que duerme tras esas puertas.

    TODAVÍA …

    Una anciana vuelve al mismo banco de siempre.
    Respira hondo el aire del mercado,
    como si absorbiera décadas en un solo sorbo.
    Da la espalda al futuro. No por rechazo.
    Sino porque sabe que lo vivido aún guarda jugo.

    Su sombrero rojo lo dice por ella:
    “Tú también estás aquí.”

    El perro la espera.
    Sabe que falta poco.
    Pero no tanto.
    Solo un momento más.
    Todavía…

  • Turku my tribute EN

    Turku, my tribute — is my way of saying thank you to this beautiful city — my city, where I’ve been living since 2007.
    The idea for this exhibition came to me last winter, after a season of depression. As I was looking through the photos I had taken, I felt a desire for others to see the city the way I see it.

    I must admit: when I first moved here, I didn’t truly appreciate Turku.
    But little by little, this place found its way into my heart.
    Now, I truly love this city and its people.

    I’ve tried to capture the atmosphere of Turku in specific seasons — in the silence, in the everyday, and in those fleeting moments we often overlook.

    My name is Jorge Vega.
    I come from Uruguay, in South America, and I’ve been living here since 2007 with my wife and our three children.
    I want to spend the rest of my life here.
    Every time I return to Turku… it feels like coming home.

    So Turku — this is my way of saying thank you.
    This is my tribute.
    I hope you enjoy it.

    TRIO

    Three buildings, bound together.
    Once, each of them overflowed with books — vessels of Finnish culture, rich with music, literature, and art.
    Now, though nestled in the quiet rhythm of daily life, they still stand side by side, whispering stories… and looking quietly, beautifully whole.

    A thousand lights

    On dark autumn evenings by the Aura River, I imagine what would happen if all the lights suddenly went out for just a few seconds.
    There would be complete darkness — nothing visible, no outlines, no forms.
    And then I would realize… that before my eyes, all along, there had been thousands of lights.

    In the gaze of a champion

    A small sparrow, resting in the hand of an iconic winner.
    Surely, the bird is just as moved by him as he once was by the city’s history.
    In the middle of a daily routine, a sudden flash of color darts past the echoes of his brilliant past.

    TIME

    There’s something enchanting about the Handicrafts Museum.
    Every time I walk through its historical alleys, I feel there’s something unspoken behind it all.
    It’s like a silent echo of time… slowly descending.
    That’s how I see it.

    THE BEGINNING

    There’s one grey day in the year — often rainy, often lost in the middle of ordinary life.
    I’ve had the joy of witnessing it more than once.
    On that very day, in the heart of the city… spring awakens.
    Turku dresses in color once more, and it becomes the sign —
    the quiet, awaited beginning of spring.

    Whose lunch is it, anyway?

    A giant carved in stone dominates the painting from edge to edge — self-important, immovable.
    Yet it cannot compete with the quiet story of an ordinary day.
    While tourists stop to snap photos in front of the statue, locals enjoy their lunch at nearby restaurants.
    It’s their story — repeated day after day — that truly shapes the soul of the city.

    WINTER STAIN GLASS

    This is how I see color in the pearly greys of the Aura River in winter —
    a silence that carries within it a thousand shades.
    My oil painting is an attempt to capture that moment’s peace… and its quiet hope.

    OUR MAJESTY

    Turku Castle on the threshold of spring.
    Tulips bloom on the fresh green lawn as warm sunlight touches the highest tower.
    The long shadows of the surrounding trees still rest gently on the ground before the castle.
    For a moment, it felt as if the garden’s shadows were bowing in reverence to the living history within,
    as the doors quietly closed for the night.

    STILL…

    A symbolic vision.
    An old woman soaks in the history of the market stalls.
    She pauses during her daily walk and turns back to sit on the bench.
    She turns her back to the future and lingers in memory — for behind her, there is still much life.
    Her red hat seems to whisper: “You are here, too.”
    The dog is a little restless to move on, but it respects this brief moment, filled with memories.
    It knows well that, every day at the market, the woman gives the same answer:
    “Still… just a moment.”