Turku – kunnianosoitukseni
Turku, kunnianosoitukseni, on minun tapani kiittää tätä ihanaa kaupunkia – minun kaupunkiani, jossa olen asunut vuodesta 2007 lähtien. Tämän näyttelyn idea syntyi viime talvena, vaikean kauden jälkeen. Katselin ottamiani valokuvia ja halusin toisten näkevän, miten minä itse näen tämän kaupungin.
Tunnustan, etten alun perin arvostanut Turkua muuttaessani tänne. Mutta pikkuhiljaa tämä kaupunki on saanut erityisen paikan sydämessäni. Pidän siitä, miten se yhdistää historian ja arjen, hiljaisuuden ja liikkeen, harmaan ja värin.
Yritin vangita Turun tunnelmaa erityisinä vuodenaikoina – arjen yksityiskohdista, hiljaisista hetkistä ja valon muutoksista käsin.
Olen Jorge Vega, kotoisin Uruguaysta. Olen asunut Turussa vaimoni ja kolmen lapsemme kanssa jo vuosien ajan. Tämä kaupunki on meille koti – ja kun palaan tänne, tiedän tulleeni perille.
Tervetuloa mukaan tälle matkalle.
Toivon, että jokin näistä kuvista pysäyttää sinut,
ja muistuttaa sinua siitä, että kauneus löytyy usein hiljaisuudesta.
TRIO
Kolme yhteen liitettyä rakennusta. Aikoinaan ne kaikki olivat täynnä kirjoja, ja niistä huokui suomalaisen kulttuurin rikkaus: musiikki, kirjallisuus, taide. Nykyäänkin, arkisessa ympäristössään, ne seisovat yhdessä ja näyttävät todella kauniilta.
Viimeinen syyshehku
Syksyn pimeinä iltoina Aurajoen rannalla kuvittelen, mitä tapahtuisi, jos kaikki valot sammuisivat muutamaksi sekunniksi. Ympärillä olisi täydellinen pimeys, eikä näkisi mitään. Sitten tajuaisin, että silmieni edessä on ollut koko ajan tuhansia valoja.
VOITTAJAA KATSOEN
Pieni varpunen ikonisen voittajan kädessä. Lintu on varmasti yhtä vaikuttunut hänestä kuin hän kaupungin historiasta. Päivittäisen rutiinin keskellä nopea värien välähdys kiitää hänen loistavan menneisyytensä muistojen ohi.
AIKA
Käsityöläismuseossa on jotakin lumoavaa. Aina kun kuljen sen historiallisilla kujilla, tunnen, että paikan takana on jotakin sanatonta. Se on kuin ajan hiljainen kaiku, joka laskeutuu alas. Näin minä sen näen. Tässä teoksessa nostin kangasta ja sijoitin kuvan sen alle, ikään kuin rakentaisin 3D-muotoa, joka kertoo tästä yhteydestä. Taustalla roikkuvat kellonosat vihjaavat ajasta, joka yhdistää nämä kulttuurin temppelit.
ALKU
Vuodessa on yksi harmaa päivä, usein sateinen ja arjen keskelle hukkuva. Minulla on ollut ilo nähdä se useammankin kerran. Juuri sinä päivänä, kaupungin sydämessä, kevät herää eloon. Turku pukeutuu jälleen väreihin, ja se on odotetun kevään alun merkki.
Aurajoen rannalla, aivan Apteekkimuseon edessä, kaupunki istuttaa kukista muodostetut sanat: “Turku” ja “Åbo”. Tämä pieni, värikäs hetki symboloi kevään ensimmäistä hengenvetoa — ja muistuttaa, että uusi alku on aina mahdollinen.
KENEN LOUNAS?
Kallioon veistetty jättiläinen hallitsee itsekeskeisesti maalausta laidasta laitaan, mutta ei voi kilpailla pienen arkipäivän tarinan kanssa. Kun turistit pysähtyvät ottamaan kuvia patsaan edessä, turkulaiset nauttivat lounasta läheisissä ravintoloissa. Juuri heidän tarinansa tekee kaupungista sellaisen kuin se on, päivästä päivään.
TALVEN LASIMAALAUKSET
Näin minä näen värit Aurajoen talvisessa helmiharmaassa — hiljaisuus, joka kantaa kuitenkin tuhansia sävyjä mukanaan. Öljyvärityöni yrittää vangita tämän hetken rauhan ja toivon. Maalaus on saanut muotonsa kirkon lasimaalauksista, ja koko teos kylpee valossa, joka on melkein valkoista — mutta lämmin, aavistuksen verran ruusunpunainen.
MAJESTEETTIMME
Turun linna kevään kynnyksellä. Raikkaalla vihreällä nurmella kukkivat tulppaanit, kun lämmin auringonvalo osuu linnan ylimpään torniin. Ympäröivien puiden pitkät varjot lepäävät yhä linnan edessä maassa. Hetken ajan tuntui kuin puutarhan varjot kunnioittaisivat linnan sisällä elävää historiaa, kun ovet sulkeutuvat hiljaista yötä varten.
VIELÄ …
Vertauskuvallinen näky. Vanha nainen imee itseensä torikauppojen historian. Hän pysähtyy päivittäisellä kävelyllään ja palaa takaisin penkille istumaan. Hän kääntää selkänsä tulevaisuudelle ja muistelee hetken — sillä takana on vielä paljon elämää. Punainen hattu ikään kuin kuiskaa: “Sinäkin olet täällä.” Koira on hieman levoton jatkamaan matkaa, mutta kunnioittaa tätä muistojen täyttämää lyhyttä hetkeä. Se tietää hyvin, että joka päivä torilla naisella on sama vastaus: “Vielä… vain hetki.”
Kiitos, että kuljit hetken kanssani Turun kaduilla ja väreissä.
Toivon, että jokin näistä kuvista pysäytti sinut – ehkä sai sinutkin näkemään tämän kaupungin uudella tavalla.
Turku on minulle koti.
Ja tämä näyttely on pieni ikkuna siihen, miten minä sen koen.
Lämpimästi tervetuloa mukaan näyttelyyn – nähdään pian!
– Jorge Vega
jorgearte 
Leave a comment