(Remembranzas de mi Uruguay)
Tämä kokoelma on matka ajassa ja sydämessä.
Se on pala maata, joka kasvoi kanssani –
tuulen hyväily pampalla, hevosen hengitys aamu-usvassa,
ja mate-kupin hiljainen lämpö.
Uruguay ei ole vain paikka kartalla.
Se on väri, tuoksu, rytmi…
laulu, jonka oppii, kun antaa itsensä viipyä.
Kuin valo savuisen iltapäivän yli,
kuin lapsuuden ääni, joka ei ole koskaan kadonnut.
Maalaan muistoistani.
Ehkä sinä näet niissä myös omasi.
Tervetuloa kulkemaan kanssani.
Maalasin nämä kuvat kuin huokauksen sielusta…
Tervetuloa sisäiseen maahani
PÄIVÄ ON PULKASSA
Ilta laskeutuu hiljaa,
ja työpäivän rytmi jää taakse.
Hevonen tietää suunnan,
ja mies ei sano mitään.
On vain pölyn tuoksu, lämmin satula
ja matka takaisin kotiin.
Päivä on tehty.
Nyt saa levätä.
CHARRÚAN SYDÄN
Churrinche
Se ei kestä häkkiä.
Se on sydän, ei vain lintu —
charrúan* punainen sydän,
joka lensi pois rinnasta
ja jäi liitämään muistojen taivaalle.
Niin kirkkaan punainen,
että silmä epäröi…
mutta sielu tunnistaa sen heti.
* Charrúat olivat alkuperäiskansa Uruguayn alueella, tunnettuja vapauden rakkaudestaan ja rohkeudestaan.
HILJAINENE KUMPPANI
EL MATE
Tämä ei ole vain juoma.
Se on rituaali.
Kutsu pysähtyä,
kuunnella itseään ja niitä, jotka ovat vieressä.
Mate höyryää kuin muisto.
Ja leipä tuoksuu
kuin rakkaus, joka ei tee melua.
* Mate on Etelä-Amerikassa yleinen yrttijuoma, jota juodaan usein jakamisen ja keskustelun merkeissä.
USVAN HALKI
Ääni ilman nuotteja
Aamu ei ole vielä herännyt.
Vain hevonen tietää, mihin mennään.
Ratsastaja ei kiirehdi —
hän kuuntelee, antaa sumun puhua.
Tämä matka ei tarvitse sanoja.
Vain hengitys, maa ja liike.
JUURI KÄMMENELLÄ
Kaikki alkaa tästä —
kämmenestä, jossa lepää koti.
Yerba ei ole vain kasvi.
Se on muisti, maa, äidin käsi,
hiljainen tapa sanoa:
“Tule lähemmäs.”
* Yerba mate on kasvi, josta valmistetaan mate-juoma – tärkeä osa Etelä-Amerikan kulttuuria ja vieraanvaraisuutta.
DOMA
Tämä ei ole taistelu.
Se on keskustelu,
missä kumpikaan ei halua paeta.
Hevonen kuuntelee, mies ei pakota.
Molemmat koettavat ymmärtää,
missä rytmissä maa sykkii heidän allaan.
* Doma on Etelä-Amerikassa perinteinen hevosen kesyttämisen tapa, jossa pyritään luottamukseen ja yhteistyöhön ratsastajan ja eläimen välillä.
PIRIÁPOLIS
Näköala. Piriápoliksen yläpuolella.
Täällä ei tarvitse sanoja.
Vain hengittää ja katsoa.
Meri kertoo tarinaa,
ja kaupungin hiljaisuus nousee kuin rukous.
Ristin alla ei ole vain uskonto —
on kiitollisuus,
ja rauha, joka ei pyydä lupaa.
Monet näistä teoksista eivät ole enää hallussani —
mutta ne elävät sydämessäni.
Ne ovat osa minua, osa maata, josta tulin.
Toivon sydämestäni, että saan vielä palata kotimaahani,
nähdä nämä maisemat uudelleen,
ja tuoda mukanani lisää tällaisia hetkiä,
maalattuja väreillä, valolla ja kaipuulla.
Elämäni kulkee kahden kansan välillä.
Ja tämä taide on sillanrakentaja.
Kiitos, että kuljit sen yli kanssani.
jorgearte 
Leave a comment