Helsinki silmissäni
(Kohtaaminen kaupungin kanssa)
Tämä näyttely ei ole kunnianosoitus. Se on kohtaaminen.
Kohtaaminen kaupungin kanssa, joka yhä kiehtoo minua —
väreillään, muodoillaan, liikkeellään ja hiljaisuudellaan.
Ei koti kuten Turku. Mutta kuin vanha ystävä, jota tapaa harvemmin… ja jonka jokainen hetki yllättää.
Tulin tänne latinalaisesta maailmasta. Katseessani on väriä, uteliaisuutta ja kaipuuta nähdä syvemmälle.
Olen kulkenut Helsingin kaduilla useaan otteeseen, kameran ja sydämen kanssa.
Tällä kertaa halusin maalata sen, mitä en voinut sanoin kertoa.
Teoksissani yhdistyvät eri tekniikat ja rohkeat sävyt.
Valitsin näkymiä, joissa minä itse olen saanut kohdata tämän kaupungin:
– saapuminen yöllä Suomenlinnasta,
– Kolmen sepän patsas ja rautatieasema postimerkin muodossa,
– Sibeliuksen muistomerkki metallin ja maalin kielin,
– Esplanadin kesäinen liike ja valo,
– ja hiljainen rakennus yössä, ikkuna lämmin kuin muisto.
Kaikkea en ole vielä maalannut. Paljon on vielä edessä.
Mutta tämä on alku.
Kohtaamisen alku.
Tervetuloa katsomaan Helsinkiä… minun silmilläni.
Kotiinpäin Suomenlinnasta
Saavun hiljaisesta, historiallisen saaren rauhasta.
Edessäni on Helsinki — täynnä valoa, väriä ja heijastuksia.
Kaupunki ei pysy etäisenä.
Se syttyy vastaanottamaan.
Nämä valot eivät vain näy —
ne ottavat sinut syliin.
VALO IKKUNASSA
Kesäyö ei ole pimeä —
se kuiskaa yksityiskohtia,
joita kiire ei ehdi nähdä.
Tämä rakennus seisoo hiljaa,
mutta sen ikkuna loistaa kuin muistutus:
“Minä olen täällä.”
LEIMAAMATTA LÄHDETTY
Postimerkki, jota ei koskaan painettu
Joskus jokin maisema on niin kaunis,
että tekee mieli laittaa se kirjekuoreen ja lähettää maailmalle.
Tämä on minun postimerkkini Helsingistä —
ei virallinen, mutta todellinen.
Muisto, joka liikkuu
vaikka ei koskaan saanut leimaa.
Ääni ilman nuotteja
Ääni ilman nuotteja
Sibelius ei ole tässä kuvassa.
Mutta hänen hengityksensä tuntuu.
Metalli ei ole kylmää — se laulaa,
kun valo osuu siihen oikeassa kulmassa.
Tämä ei ole patsas.
Tämä on sävel, joka ei vielä päättynyt.
KOHTI HILJAISUUTTA
Tämä katu ei huuda.
Se johdattaa.
Askel askeleelta,
jotakin nousee esiin kivien takaa —
valo, muoto, hiljainen juhla.
Et ole vielä perillä,
mutta olet jo saapumassa.
KESÄPÄIVÄN TANSSI
Täällä Helsinki ei pysähdy —
se keinuu, hengittää, nauraa.
Varjot leikkivät jalkojen alla,
ja kukat kuuntelevat keskusteluja.
Kaikki liikkuu,
ja silti kaikki pysyy hetken paikoillaan.
SUOMENLINNA JA MINÄ – Kuvapostikortti
En ole turisti, vaikka kamera on kädessäni.
En tullut valloittamaan, vaikka koskin ketjuja.
Tulin katsomaan… ja näin itseni.
Tämä paikka ei ole vain historiaa:
se on peili, kaiku,
tapa, jolla halaan itseäni eksyessäni.
Suomenlinna ottaa minut vastaan kiireettä,
kuin olisi aina tiennyt, että tulen.
Ja silloin jään.
Vielä hetkeksi.
Vielä yhdeksi elämäksi.
Kiitos, että katsoit minun silmilläni.
Toivon, että nähdään pian ensimmäisessä näyttelyssäni Helsingissä.
Sydän avoinna ja värit vielä tuoreina… odotan sinua.
jorgearte 
Leave a comment